Kaoottinen elokuu

26.8.16

Suomeen paluusta on jo lähes kolme viikkoa. Blogini on ollut tuon ajan hiljainen. Ei siksi, ettei olisi tapahtunut mitään kertomisen arvoista, vaan pikemminkin päinvastoin. En muista yhtä kaoottista kuukautta pitkiin aikoihin. Tai yhtä uupunutta oloa.

Työkeikalla tuli pyörähdettyä Flow’ssa, uusia työtarjouksia on tippuillut meiliin, on tullut tanssittua hyvän ystävän häitä ja käytyä asuntoesittelyissä ympäri kaupunkia. Hakusessa on ollut kolmio hissillisessä ja parvekkeellisessa talossa lähempänä keskustaa, jossa olisi mahdollisimman uusi kylppäri ja keittiö (eli ei kosteusvaurioita).

Ikävä kyllä kuukauteen mahtuu myös huonoja uutisia: tieto läheisen vakavasta sairaudesta, sairaaloita, hoitokoteja, lääkäreitä. Olen aina ollut herkkä vaistoamaan läheisten sairauksia, ensimmäinen yliluonnollinen kokemukseni oli 12-vuotiaana näkemäni uni, jossa isoisä ilmoitti minulle kuolinkellonaikansa – sen ansiosta ehdin nähdä hänet viimeisen kerran. Osittain valtava uupumus on enteillyt ikäviä uutisia. Huomenna palaamme Barcelonaan tapaamaan läheistämme viimeistä kertaa – jos ehdimme ajoissa.


Samikset häissä. (Kuvat: Tuulia Kolehmainen)

Vauvalle sentään kuuluu hyvää! 10,5 kk tyttönen ei varsinaisesti konttaa vieläkään, saatikka seiso tukeakaan vasten. Hän keskittyy tutkimaan paikkoja, tarkkailemaan ihmisiä, viihdyttämään ja hurmaamaan ilmeikkäillä kasvoillaan ja tapailemaan sanoja (Ba on banaani, Ppu lamppu, Ta-a on guitarra jne.) – niin ja kasvattamaan hampaita! Yhteensä leegoja on puhjennut jo seitsemän ja kolme uutta on tuloillaan, eli nukkuminen on ollut harvinaisen katkonaista.

Kävimmepä näyttämässä vauvaa lastenneurologillakin. Äitini huolestui Lulun tavasta jännittää ja kouristella säärtään lattialla istuessaan. Itse olen ajatellut sen liittyvän tähän liikekannalle hakeutumiskauteen. Arvostettu neurologi sanoi, ettei vauvassa ole mitään vikaa. Liikkumisen kehitys on keskivertoa hitaampaa, mutta monelta muulta osin vauva on kehityksessä edellä. Siis sata euroa tiedosta, jonka jo tiesin. Lisäksi kävimme ihanalla vyöhyketerapeutilla ja homeopaatilla, josta lisää piakkoin!

Imetystä olemme alkaneet vähentää hiukan, mutta sitten hampaidentulokausina ei muu ravinto kelpaakaan, kuin rintamaito. Tällä hetkellä imetän yhdestä rinnasta ja pumppaan toisesta, sillä uusin hampain jyrsitystä boobsista imettäminen on tuskaa! Kiirettä lopettamiseen ei ole (ellen sitten tule jyrsityksi tämän enempää). Jospa säästyisimme viruksilta tänäkin talvena... Tämänhetkinen veikkaus on, että jos emme pääse WHO:n suosittamaan kahteen, niin vähintäänkin 1,5 vuoteen .

Ja kaiken kaoottisuuden sekaan iloinenkin uutuus: Lulun ekaa synttäriä tulemme juhlimaan uudessa kodissa, sillä kolmion metsästys kulminoitui, kun allekirjoitimme tänään uuden vuokrasopimuksen! Meikäläinen palaa Töölöön, missä asustelin ennen Barcelonaan muuttoa ja Lulusta tulee neljännen polven töölöläinen. Hissiä ja parveketta ei ole uudessakaan osoitteessa, mutta silti tiesimme heti sisään astuessamme, että tässä se meidän uusi koti nyt vihdoin on.

Tsekkaa myös nämä

2 kommenttia

  1. Noita lapsen kehitysvaiheista on täysin turha murehtia. Lapset ovat yksilöitä ja kehittyvät kukin omaan tahtiin, jotkut puhuvat aikaisemmin kun toiset, jotkut kävelevät aikaisemmin kuin toiset ja jotkut tekevät molemmat myöhemmin. Varsinkin sukulaisten taholta eri taitojen oppiminen tuntuu olevan jonkinlaista kilpailua, aikaisesta oppimisesta ylpeillään ja toisaalta huolestutaan että miksei se jo sitä tai tätä. Tärkeää on, ettei anna ympäristön paineen vaikuttaa itseensä ja sitä kautta lapseen, vaan antaa hänen tehdä asioita omassa tahdissaan.

    Imetyksestä halusin sanoa sen että tuossa n. vuoden iässä kun pureminen alkaa, niin lapsi alkaa myös ymmärtämään että mitä saa tehdä ja mitä ei. Ehkä voi lohduttaa se, että siinä vaiheessa kun hampaat alkavat tulla niin lapselle voi mahdollisesti, ehkä, teoriassa, myös opettaa että pureminen ei ole OK!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Äitini siis pelästyi kouristeluja, ei konttaamattomuutta. Edelleen mysteeri, miksi jalkaa päivittäin jännittelee, mutta en ole huolissani. Neurologi oli se, joka huomio motorisen "hitauden" ikäisiin verrattuna ja suositteli fyssaria, mutta tässä on nyt nämä kuolinvuoteet ja muut asiat ensinnä.. Ekojen hampaiden aikaan vauva oppi, kun sanoin, ettei saa purra. Nyt ne hampaat vaan tulee tielle, yksi pikkasen vino osuu kulmastaan, vaikka toinen kuinka yrittää varoa :(

      Poista

Seuraa Facebookissa