Lululla kesti viikko tottua uuteen ilmastoon ja yli 30 asteen lämpötilaan (ja äiti reagoi vauvan totutteluaikaan myös!). Ekalla viikolla emme käyneet biitsillä kertaakaan, mikä tuntui oudolta, kun kesäkotimme on niin lähellä rantaa kuin mahdollista. Mutta tuntui paremmalta totutella aurinkoon ensin pikkuhiljaa kärrylenkeillä ja metsästää käsiimme paikallisten vauvojen suosima UV-suojateltta.

Välimeren rannikon aurinkoa ei oikein voi verrata Suomeen. Aurinkoa tulee siis koko taivaan täydeltä, ilman ylitse lipuvien pilvenhattaroiden suomaa lepoa. Varjoisia paikkoja on vähän ja kuumuus jatkuu läpi yön. Edes kävelylle emme lähde kuumimpaan aikaan, vaan pelkästään ennen keskipäivää tai neljän jälkeen iltapäivällä.

Mukana kulkee aina Ipanaiselta saatu todella kätevä Squeasy Snacker -vesipullo, josta on helppo juoda roiskimatta. Ilman korkin lisäosaa pullo sopii myös omatekoisille smoothieille!

Happy camper biitsillä!

Edelleen viimevuotiset raskausbiksut käytössä...

Aurinkosuojista

Teltan UV-suoja on 30, auringon lisäksi se suojaa toki myös Costa Bravan kuuluisalta tramuntana-merituulelta. Samalta rannikolta kotoisin oleva Salvador Dalí sanoi aikanaan, että paikalliset ovat enemmän tai vähemmän sekaisin juuri tämän päätä sekoittavan puhurin takia ja ymmärrän täällä ollessani, ettei tuo ollut vain höyrypään liioittelua. Aurinkovarjot vain viuhuvat hietikolla, kun kunnon puhuri iskee, onneksi emme ole vielä sentään itse joutuneet seivästetyiksi.

Pidämme vauvalla aurinkohattua ja suojakertoimella 50 varustettua aurinkorasvaa. Aurinkolasit eivät pysy vauvan päässä minkäänlaisella viritelmällä.

Sopivan aurinkorasvan löytäminen ei ollut muuten ihan yksinkertaista. Normiaurinkorasvojahan ei suositella vauvoille ollenkaan, aurinkotökötit kun ovat kosmetiikan pahimpia myrkkyjä ja vauvan ohuen ihon läpi imeytyy ties mitä hormonihäiritsijää. Mitä suurempi suojakerroin, sitä enemmän pahiksia on kuitenkin myös luonnonkosmetiikassa. Itse en ainakaan löytänyt alumiinitonta sk 50 -rasvaa (vinkatkaa jos sellaisesta tiedätte!).

Päädyimme lopulta Biosolisin 50+-rasvaan, vaikka siinä alumiinia onkin - palaminen on kuitenkin suurempi riski. Hyvin on rasva pelittänytkin: imeytyy hyvin, koostumus ja tuoksu ovat miellyttävän neutraalit, eikä Lulu on palanut laisinkaan. Me aikuiset käytämme raskaana ollessani mahtavaksi toteamaani Alga Marisin sk 30 -luonnonkosmetiikkasuihketta. Auringolle herkkähipiäinen mieheni käytti viime vuonna sk 50 norminiveaa ja paloi silti. Alga Maris on toiminut huomattavasti paremmin! (Huom. tämä ei ole blogiyhteistyö, vaan ihan ilmaista hehkutusta, hehe…)

Hauskinta on leikkiä hiekalla! Ipanaisen vesipullo kulkee messissä.

Illalla teltan ulkopuolella. "Look at all the sand I could eat!"

Meidän "Rantapalatsi" :)

Vauvan biitsileikit

Biitsillä olemme käyneet Lulun kera vain muutaman kerran. Neito ei tunnu tykkäävän merestä, vaan vetää jalat timmeillä vatsalihaksillaan istuma-asentoon, kun yritämme kastaa jalkoja vedessä. Meri kuohuaa kovaäänisenä ja vesi on huimasti kylmempää kuin kotiammeessa. No good, siis! Teltassa vauva viihtyy paremmin lelujensa kanssa temmeltäen, ja kaikkein parhaiten hiekkaa kouriinsa kahmien ja yrittäen tunkea sitä kitaansa. Ei siis kovin rentouttavaa auringonottoa meille vanhuksille.

Jos totta puhutaan, kaikkein mieluiten menemme  rannalle ilman vauvaa, eli silloin kun àvia (isoäiti katalaaniksi) on paikalla. Onneksemme Lulun molemmilla isovanhemmilla on pieni 20 neliön rantakämppä samassa rakennuksessa. Kun me olemme yötä äitini kämpässä, avi ja àvia yöpyvät kolme kerrosta yläpuolella omassaan. Päiväkodissa työskentelevän anoppini kesäloma alkoi vasta tänään, joten nyt voimmekin alkaa hengailla biitsillä vähän useammin.