Terkut vihdoin täältä Välimereltä, joka on tukikohtamme seuraavat puolitoista kuukautta. Netti on vihdoin saatu pelittämään ja univelkoja on lyhennelty päivittäisillä koko perheen siestatuokioilla.

Viime postauksessa kerroin, että jännitin Lulun ekaa lentomatkaa ja että pakkaamiseen meni koko päivä. Nyt viisaampana voin kertoa, että jännittäminen oli täysin turhaa. Nelituntinen lento meni paremmin kuin hyvin: ei itkua, hermostumista tai vaikeuksia syömisen tai nukkumisen kanssa.

Huolellinen pakkaaminen oli puolestaan sairaan hyvä veto. Sulloimme yhteen käsimatkatavaralaukkuun valmiiksi pakatun hoitolaukun, joka oli kätevä vetää esille lentomatkalla ja sujauttaa penkin alle nousun ja laskun ajaksi. Hoitolaukussa oli viihdykettä vauvalle: leluja sekä kirja, josta riitti hupia pitkäksi aikaa, eväänä smoothieita ja maissinaksuja ja vaihtovaatteet, koska kylmään koneeseen puimme pitkät hihat ja lahkeet, jotka vaihdettiin ennen laskeutumista kesämekkoon. Lisäksi laukkuun pakattiin kuulosuojaimet. Ne päässä Lulu ei reagoinut nousun ja laskun kovaan hurinaan tai paineeseen mi-ten-kään!

Luurit päähän ja menoks!

Päikyt tuli tarpeeseen, lennon jälkeen piti istua vielä pari tuntia autossa.

Lento oli suksee!

Emme koskaan raaski ostaa paikkoja, vaan luotamme tuuriin. Kannatti ainakin tällä kertaa. Saimme paikaksi takapenkin, eikä samalla rivillä ollut muita matkustajia, joten imetys onnistui ihmisten liikkeistä häiriintyvän pöllöniskan kanssa ilman mitään vaikeuksia. Vessa oli ihan vieressä ja ruokakärry tuli ekana meidän luo, eikä sitä tarvinnut väistellä käytävällä. Harkitsen jopa samojen paikkojen varaamista paluumatkaksi!

Kentällä liikkuminen oli luksusta! Laukkuja emme saaneet vauvan takia jostain syystä tsekata ineen automaatilla, mutta tiskillä palvelu oli harvinaisen ystävällistä eikä laukkuja punnailtu erikseen (hyvä niin, sillä painoa taisi olla hiukan liikaa). Kaukalo piti kiikuttaa erityismatkatavarahihnalle. Rintarepussa vauva nukkui koko turvatarkastuksenkin ajan, vaikka reppu piti riisua metallinpaljastimen läpi kulkiessa. En jotenkin ollut koskaan kiinnittänyt huomiota lapsiperheiden erillisiin sisäänpääsyihin ja jonoihin – tai siis niiden puuttumiseen. Turvatarkastuksessa pääsimme siis jonon ohi ja saimme sielläkin tavallista parempaa palvelua ja jeesiä sen hermoja raastavan tarjotinrumban kera.

Kenttäpäikkyjen lisäksi Lulu nukkui onneksi hyvin koneessakin. Nelituntisesta lennosta 1,5 tuntia meni hirsiä vedellessä.

Onnistuneen lentomatkan salat pähkinänkuoressa

1. Rintareppu kentällä palloiluun.

2. Luurit nousun ja laskun ajaksi.

3. Valmiiksi pakattu hoitolaukku käsimatkatavaroissa.

4. Tarpeeksi viihdykettä mukaan: leluja, kirja jne.

5. Oma peitto tai harso peitoksi, niin uni maistuu paremmin.

6. Pitkähihainen ja lahkeinen varustus koneeseen.

7. Ruokalappu mukaan, jos vauva syö muutakin kuin rintaa.

8. Lapsentahtinen imetys!

9. Paikat koneen takaosassa.

Lue myös:

Vinkit raskaana lentämiseen